Antti Kapanen ja Ada Varstala, olkaa hyvä!
Keitä on Antti ja Ada? Tanssikengät, on. Vaihtovaatteet, on. Paljon treenivaatteita, on. Passit, on. Suosikki matkustusvaatteet, totta pirussa. Huomenna siis starttaa meidän matka taas ihan vaihteen vuoks Viroon lattarileirille. Eihän me olla käyty siellä kuluneen vuoden aikana ku about 10 kertaa. Viime kerran ku nähtiin Viron-koutsia, Juria, oli mukana myös valmentajia Latviasta, Moskovasta, Pietarista ja muualta Virosta. Eipä unoheta kuitenkaan vakioita, saatiin tunti sitten Lauran kanssa uudet koreografiat valmiiksi Valssin osalta. Ja Mikan tunnit vielä harjoittelematta tältä viikolta. Eli tuplasti enemmän treeniä luvassa.. Mutta sehän passaa!
Aamulla Antin herätessä aina yhtä ihanaan puhelimen herätyskelloon ja aina yhtä tarmokkaasti repien itseään väkisin hereille, saadaan aamutoimet hoidettua. Viime yönä tuli taas valvottua, kerro jotain uutta.. Nyt seitsemäntoista kesäinen nuori suuntaa muutamaksi tunniksi Schildtin urheilulukiolaisille etuoikeutettuihin aamutreeneihin. Tästä vielä hetkeksi suosikki oppiainetta, ennen kuin siirrytään automatkalle kohti Helsingin satamaa. Psykan tunti kolahtaa, aihe kiinnostaa suuresti, koska Antillahan tunnetusti on hyvin lyhytkestoinen muisti. Varsinkin tärkeiden ja olennaisten tavaroiden unohtelu on Antille helpommin tehty, kuin sanottu. Adallakaan aamut tuskin yhtään sen helpommin lähtevät käyntiin, unta on tullut riittävästi, mutta minkäs sitä uneliaalle lahjakkuudelleen voi. Lukion aamutreenit alkavat vasta ensi vuonna, kunhan nyt saadaan peruskoulu pois alta ja jätetään Kilpisen urheiluluokka menneisyyteen. Kuitenkin tunnollisena (tai ainakin tunnollisempana kuin Antti) oppilaana vaivautuu kaikista vähiten sytyttävimmälle oppiaineen tunnille, nimittäin yhteiskuntaoppiin. Muistaminen ja uusien asioiden mieleen painaminen helpottaa selkeästi koulunkäyntiä. Wilman tuntimerkinnät kuitenkin hehkuvat punaisuuttaan, syksyllä taisi tulla 2 kokonaista uskonnon tuntia. Ollaan vasta vuoden kestäneellä matkallamme koettu yhdessä jo yllättävänkin paljon, ja paljon on vielä edessä! Ollaan koettu onnistumisia, epäonnistumisia, iloja, suruja. Vapaa-ajalla käydään joskus testaa yhessä Jyväskylän eri aktiviteetteja, tai tavataan yhteisiä ystäviä. Tullaan yhessä super hyvin toimeen, vaikka joskus Adalla saattaakin pinna kiristyä Antin jatkuvaan säätämiseen.. Adan kehitys ja järisyttävän kova nousu kilpatanssissa hämmentää jokaista valmentajaa ja tanssijaa. Jos 4 vuotta kestäneen uran aikana on kerinnyt saavuttamaan kaksi suomenmestaruutta ja kansainvälisiä mitalisijoja aina kirkkaimpaan asti, niin mitä tahansa voi odottaa tulevaisuudeltakin. Antin ura alkoi jo vuonna 2009, mutta varsinainen motivaatio ja halu parhaaksi alkoi vuonna 2013, ensimmäisistä MM-edustus kilpailuista. Merkittävimmät saavutukset meille urallamme on varmaan 2016 10-tanssin suomenmestaruus, 2017 latinalaistanssien suomenmestaruus. Tulevaisuudelta odotetaan todella kovia, mutta niistä saatte kaikki vielä kuulla!
Kovalla työllä, tällä motivaatiolla ja oikealla valmennuksella meidän tavotteet on saavutettavissa ja täysin realistisia. Viikossahan meille kertyy treeniä ainakin 25 tuntia, puhumattakaan leiri- ja kisaviikonlopuista. Toiset hämmästelevät lukua, toiset ihailevat. Usein kysytty kysymys on tietenkin: ”Miten te jaksatte?”. Kukapa ei jaksaisi, jos siitä asiasta pitää? Vaikka usein puhutaankin että tehdään paljon töitä, ei se meidän mielestä tarkoita kirjaimellisesti työtä. Toinen yhtä tuttu kysymys on varmaankin: ”tuleeko tanssista teille työ tulevaisuudessa?” Sitä on hankala sanoa, me molemmat käydään kuitenkin vielä koulua. Pyritään molemmat kuitenkin pitää mahdollisimman monta ovee auki ja kattoo mihin elämä meitä vie. Toivottavasti mahdollisimman pitkään kuitenkin tanssin parissa. Tanssissa ehdottomasti parasta on tietenkin tavotteiden saavuttaminen. Saavutukset ja menestys usein vain kasvattavat nälkää ja potkii kehittymään entistä enemmän. Tanssin takia me myös matkustellaan tooodella paljon ja päästään näkemään maailmaa! Sitä joutuu myös usein tekemään uhrauksia sosiaalisesta elämästä tanssin vuoksi ja rasittaa itseään fyysisesti, että henkisesti. Joskus kauniina päivinä kun vietät taas koko päivän tanssisalin loisteputkien valossa, sitä miettii mitä muuta kivaa vois tehdä vaikka kavereiden kanssa just nyt. Saamme molemmat kuitenkin niin paljon iloa ja onnellisuutta elämäämme tästä, päästään tekemään yhteistyötä maailman parhaimpien ihmisten ja yhteistyökumppanien kanssa. Yks parhaimmista sopimuksistamme on ehdottomasti RIVA, me tykätään erityisesti matkustellessa käyttää RIVA:n kuteit. Nää on meidän mielestä siistejä, nuorekkaita ja ajankohtasia vaatteit, mutta ennen kaikkea tosi mukavat päällä!