Yksi maailmanparannus kauramaidolla, kiitos

Moro! Tällä kertaa täällä läppärin näytön takana kirjoittelee Eeva. Mulle tuli tänä aamuna semmonen fiilis, et haluisin jakaa teille jotain. Moni on kiitellyt meitä syysmallistosta ja erityisesti sen teemasta, hyväntekeväisyydestä. Nyt me ollaan selvitty pahimmista työk(r)iiseista ja ehditään vähän hengähtää. Tää tuntu hyvältä hetkeltä kertoa siitä, miten päädyttiin tekemään tämän tyylinen syysmallisto. Ensimmäisen kerran hyväntekeväisyysteema pyöri mun päässä vuosi sitten. Suunnittelin vaaleanpunaisilla neilikoilla varustettua paitaa, koska olin rakastunut kyseiseen kukkalajiin. Samaan aikaan vietettiin vuosittaista rintasyöpäkampanjaa, jolloin jokaisen kassan nurkalle ilmestyy Roosanauhoja. Kauppakäynnin yhteydessä mietin, että olispa hienoa itsekin tehdä jotain hyvää yhdistämällä yrittäminen ja hyväntekeväisyysteema. Paita jäi kuitenkin ajatuksen tasolle, koska se ei sopinut oikein mihinkään mallistoon ja yksittäisen paitamallin tuottaminen ei ole bisnesnäkökulmasta kovin järkevää. Ajatus jäi hautumaan, eikä yhteneväisyyden takia toteutettu sitä talven tai kevään mallistoihin. Sitten viime kesänä idea nousi uudelleen esille somen sisältöä suunnitellessa. Meidän harjoittelija Anette ehdotti, että voitaisiin tehdä hyväntekeväisyysteemaisia printtejä ottaen meidän seuraajat mukaan Facebook-kyselyn avulla. Ensin pohdittiin pienempää mallistoa ennen syksyä, mutta lopulta idea jalostui koko syksyn teemaksi.

"Kun meillä kerta on mahdollisuus tehdä jotain hyvää, niin miksi jättää se vaan parin paitaan?"

Mehän siirryttiin noin vuosi sitten eettisesti ja ekologisesti valmistettuihin paitoihin. Ennen vaatealalla työskentelemistä mä en pahemmin kiinnittänyt huomioita esimerkiksi valmistusmaahan tai yrityksien vastuullisuusraportteihin, koska hei, kuinka moni kuluttaja niihin kiinnittää huomiota? Sitten eräällä kurssilla tuli vastaan dokumentti vaatteiden tuotannosta, True Cost, joka löytynee Netflixistä. Omalla kohdalla tuo avasi silmät ja todellakin muutti kulutustottumuksia, sekä poisti pari kauppaa mun shoppailulistalta. Tuon dokkarin katsomisesta oli kulunut puoli vuotta, kun RIVA Clothing perustettiin. Tottakai alalle siirtyessä mielessä pyöri monia asioita, aina materiaalivalinnoista kustannuslaskelmiin. Pikkuhiljaa myös joku sisäinen ääni nosti päätään, joka mietti koko homman eettisyyttä. Eniten mietitytti se, että kuka tyyppi näitä vaatteita ompelee ja millä palkalla. Joutuuko ompelijan lapset keräämään pulloja tai ehkä myymään huumeita? Lopettaako joku ompelija duuninsa siksi, ettei työolot ole turvalliset ja esimerkiksi prostitoituna saa parempaa liksaa? Aika karuja asioita, mutta arkipäivää monissa köyhemmissä maissa. Vuosi sitten syksyllä meidän myyntimäärät kasvoi pikkuhiljaa, jolloin asia tuntui olevan yhä ajankohtaisempi. Parin mutkan kautta me päädyttiin uudistamaan paitojen polku meille.

"Jos me pystytään valitsemaan FairWear-sertifioitu maahantuoja, niin miks *voimasana* me ei sitä tehtäisi?"

Koen, että olen superonnekas syntyessäni juuri tähän maahan. Meillä on todella suuret mahdollisuudet vaikuttaa meidän omaan elämään päivittäisillä valinnoilla. Oon ite totta puhuen ihan vahingossa muuttanut mun käyttäytymistä paljon vihreämpään suuntaan viimeisen vuoden sisällä. Maitotuotteita tulee käytettyä melko harvoin, nykyään kaapista löytyy kevytmaidon sijaan aina purkki Oatlya. Yhden artikkelin ja muutaman hyvän blogipostauksen jälkeen myös kosmetiikkatuotteet vaihtui yksi kerrallaan cruelty free - merkkeihin. Oman juurikasvun värjääminen alkoi kyllästyttää, joten muutama viikko sitten kampaajan penkkiin istuessani pyysin sävyttämään tukan mahdollisimman lähelle tyvikasvua, jotta kasvatusprosessi olisi vähän iisimpi. Lihaton lokakuu alkoi jo syyskuun puolella viikon kokeiluna ja jatkuu näillä näkymin tän kuun loppuun. Varmaan mietitte, että miks tää tyyppi avautuu sen maidon käytöstä yrityksen blogissa. No, vastaus on että juuri siksi, että sä et varmaan olisi joutunut miettimään omia valintoja & elämää, ellei mulla olis ollut tätä kanavaa jonka avulla herätellä sua siihen. Meidän visiossa on, että halutaan parantaa maailmaa askel kerrallaan ja me halutaan pitää siitä kiinni. Mun mielestä olis suoraan sanottuna aika tekopyhää tehdä vihreitä valintoja työelämässä, mutta olla vähät välittämättä niistä arkielämässä. Mullakin on vielä todella paljon parannettavaa esimerkiksi fiksussa sähkönkulutuksessa, autoilun vähentämisessä ja kierrättämisessä, mut hei, mä opettelen! Ja jos mäkin oon pystynyt muuttaan osan ei-niin-vihreistä valinnoista vähän paremmiks, niin säkin pystyt siihen halutessas. Tän tekstin ei ole tarkotus syyllistää ketään, vaan ihan vaan herätellä ajatuksia. Kuten sanoin, myöskään allekirjoittanut ei elä vielä ihan vihreästi, vaikka keittiöstä löytyykin nykyään mehulinko.Tän viikon aikana me aiotaan kertoa lisää meidän hyväntekeväisyyskohteista. Osa teksteistä tulee olemaan henkilökohtaisempia ja osassa keskitytään faktoihin. Parin tekstin kirjoittaminen jännittää jo etukäteen, mutta mun mielestä se on vaan hyvä merkki. Hyvät jutut jännittää aina! Tän tekstin tarkoitus oli herätellä vähän fiiliksiä meitä ympäröivästä maailmasta, ja siitä, et miten me sitä kohdellaan. Me ollaan kuitenkin jokainen vain vierailemassa täällä, siinä missä maapallo on leijunut avaruudessa jo aaaaaaaika kauan. Terkuin, Eeva